Onko fysioterapiassa kyse kehon virheiden etsimisestä ja korjaamisesta?

”Meidän ammattikunnalla on valitettavasti vähän semmonen ongelmakeskeinen ajattelutapa, et lähetään niitä ongelmia sieltä kaivamalla kaivamaan, ja se todellakin lisää sitä kyvyttömyyden ja avuttomuuden tunnetta, ja sillon siellä ihan hermostossa tapahtuu se, että se pystyvyyden tunne heikkenee.”

Fysioterapiassa ei ikinä tulisi olla kyse kehon virheiden etsimisestä ja niiden korjaamisesta. Fysioterapeuttina en pysty näkemään yhtäkään tilannetta, jossa kehon virheiden osoittaminen olisi perusteltua, tarpeellista tai siitä olisi minkäänlaista hyötyä.

Huomion kiinnittäminen kehon ongelmiin ja virheisiin aiheuttaa pystyvyydentunteen heikkenemistä ja vaikuttaa haitallisesti kehonkuvaan. Pahimmillaan se voi johtaa ali- tai ylivireystilan aktivoitumiseen. Fysioterapiassa ei ikinä ole tarkoituksenmukaista lisätä asiakkaan kyvyttömyyden, osaamattomuuden tai huonommuuden tunteita.

Uskomus siitä, että kehossa on jotain rikki, pielessä tai vialla, voi johtaa liikkeen pelkoon ja epäluottamuksen lisääntymiseen suhteessa omaan kehoon. Epäluottamus omaa kehoa kohtaan, ajatus kehon viallisuudesta ja liikkeen vaarallisuudesta voivat lisätä kivun kokemusta, liikkeen pelkoa ja heikentää toiminta- ja suorituskykyä. Virheiden osoittaminen ei edistä myöskään harjoitusmotivaatiota tai luottamussuhteen rakentamista.

Mikäli kehosta etsitään virheitä ja katsotaan sitä, mikä on virheellistä, miten väärin kuormittaa tai väärin liikuttaa kehoa, voi sillä olla pelottavankin suora yhteys keskushermoston sensitisaatioon, kipukokemukselle herkistymiseen ja kivun kroonistumiseen. Uskomus siitä, että kehossa on jotain rikki, jotain vikaa ja jotain väärää on aina haitallista niin kivun kokemuksen kuin toiminta- ja suorituskyvynkin kannalta. Yleensä nämä uskomukset ovat niitä ongelmia, joita fysioterapiassa nimenomaan tulisi ratkoa – ei lisätä.

Yleensä nämä haitalliset uskomukset ovat juuri niitä ongelmia, joita fysioterapiassa tulisi toimintakyvyn edistämisen kannalta ratkoa – ei lisätä.”

Fysioterapeuttina en arvota tekemiäni huomioita kehosta, sen asennosta tai liikkeestä. Fysioterapiassa yhdessä asiakkaan kanssa kiinnostutaan siitä, mitä kehossa tapahtuu. Tottakai fysioterapiassa poissuljen vaaralliset ja kiireellistä hoitoa vaativat asiat. Kyse ei ole ongelmien silottelusta tai kiillottamisesta. Kyse on siitä, millaisen mielikuvan asiakkaalle hänen kehostaan luon ja miten siihen itse ammattilaisena suhtaudun. Se on aina kaiken fysioterapian ja asiakastyön perusta.

”Mä aina sanon niille, että sä olet sun oman kehosi asiantuntija, että sinä itse tiedät, mitä siellä tapahtuu.”

Olen sitä mieltä, että kuntoutuminen tapahtuu aina luottamuksellisessa ja turvallisessa vuorovaikutussuhteessa ja fysioterapian tarkoitus on lisätä pystyvyyden kokemusta, voimavaroja ja ihmisen luottamusta omaan kehoon ja sen toimintaan. Esimerkiksi kivun hoidossa pyrin aina lisäämään asiakkaan luottamusta omaan kehoon ja pystyvyyteen, ja siihen, että liike ja liikkuminen on turvallista ja paranemista edistävää. Kun pystymme yhdessä asiakkaan kanssa lisäämään pystyvyyden tunnetta, luottamusta omaan kehoon ja lisäämään terapeuttista liikettä – opetamme hermostolle, että liike ei ole vaarallista ja hyvin usein sen seurauksena kiputuntemus vähenee. Fysioterapiassa on siis aina tarkoituksenmukaisempaa keskittyä luottamuksen, voimavarojen ja pystyvyyden lisäämiseen.

Opetamme hermostolle, että liike ei ole vaarallista ja hyvin usein sen seurauksena kiputuntemus vähenee.

Hyvin usein näen aiheelliseksi muistuttaa asiakasta siitä, että sinun kehossasi ei ole mitään rikki, mitään ei ole vialla ja nämä oireet tai kivut kyllä saadaan kuntoon. Todella harvoin on kyse siitä, että kehossa olisi jokin perustavanlaatuinen vika ja ongelma – eikä uskomusta sellaisesta tulisi koskaan istuttaa kenekään mieleen. On tärkeää tiedostaa, onko todella huomionarvoista, että toinen lapaluu on korkeammalla, toinen hartia matalammalla, lantio on kiertynyt tai polvi linjautuu sisäänpäin? Jos se on huomionarvoista, miten perustelen sen, miten sanoitan sen asiakkaalle ja ennen kaikkea – miksi tekisin niin. Ennen kuin teen niin, punnitsen tarkkaan, miten uskon asiasta huomauttamisen vaikuttavan asiakkaan kehosuhteeseen, keholuottamukseen, harjoitteisiin ja fysioterapiaan sitoutumiseen tai kivun kokemukseen. Virheiden osoittamisen sijaan olen aina päätynyt alleviivaamaan ja kiinnittämään sekä omaa että asiakkaan huomiota aina mieluummin siihen, mikä menee hyvin, mitkä ovat vahvuuksia ja miten näitä vahvuuksia käyttöön ottamalla asiat etenevät haluttuun suuntaan ja tavoitteeseen.

Fysioterapeuttina mietin aina todella tarkkaan, mitä sanon toisen kehosta. Mielestäni se on ammattilaisen eettinen vastuu. Fysioterapeutin sanat voivat jäädä pitkäksikin aikaa mieleen ja haluan, että asiakas muistaa, miten hyvin hänen kehonsa toimii, ja miten hyvät mahdollisuudet hänellä on oman hyvinvoinnin edistämiseen, enkä että ”se sanoi sillon että mun selkä on vinossa tai rintaranka oiennut – siitä nää mun ongelmat johtuu kun mulla on niin huono selkä”.

Mikäli aihe kiinnostaa, lue lisää minun ja kollegani opinnäytetyöstä.
Tekstin lainaukset ovat opinnäytetyön haastattelututkimuksesta.

Traumatisoituneen psykofyysinen fysioterapia : kirjallisuuskatsaus ja haastattelututkimus erityispiirteistä ja yleisimmistä menetelmistä
Peritalo, Iina; Sallinen, Anu (2020)