Voimaharjoittelu lajiharjoittelun tukena

Voimaharjoittelu on tai sen ainakin tulisi olla oleellinen, erottamaton ja merkittävä osa urheilijan oheisharjoittelua lajista riippumatta, sillä pelkällä lajiharjoittelulla ei ole mahdollista täysipainoisesti kehittää voimaominaisuuksia. Lajia tukevan voimaharjoittelun tavoitteena on mm. loukkaantumisriskin pienentäminen, tasapainottavan vaikutuksen aikaansaaminen ja lajisuorituksen kehittäminen.

Voimaharjoittelulla on vahva tutkimusnäyttö urheiluvammojen ennaltaehkäisyssä. Tutkimuksissa sen on todettu vähentävän merkittävästi sekä akuutteja, että rasitusperäisiä vammoja. Voimaharjoittelun urheiluvammariskiä pienentävän vaikutuksen on päätelty perustuvan siihen, että voimaharjoittelu parantaa kudosten kykyä sietää lajisuorituksessa vaadittavaa kuormitusta. Hyvin toteutettu voimaharjoittelu johtaa kehon vahvistumiseen, jolloin se kestää paremmin odottamattomiakin tilanteita ja asentoja. Voimaharjoittelu tarjoaa samalla myös mahdollisuuden tasapainottaa kehoon kohdistuvaa kuormitusta. Siinä, missä voimaharjoitusohjelmassa huomioidaan lajin kannalta tärkeät ja keskeiset lihasryhmät ja liikesuunnat, on harjoitusohjelmassa hyvä mahdollisuus harjoittaa myös niitä lihaksia ja liikesuuntia, jotka lajiharjoittelussa jäävät vähemmälle kuormitukselle. Tämän myötä elimistön rakenteellinen tasapaino paranee, ja tämä voi osaltaan myös ehkäistä vammojen syntyä.

Voimaharjoittelun merkitys ilma-akrobatialajeissa

Ilma-akrobatiassa tarvitaan suhteellisen hyvää voimantuottokykyä ja erityisesti nopeaa voimantuottoa, sillä ilma-akrobatiassa täytyy pystyä voittamaan kehon paino dynaamisissa liikesuorituksissa. Ilma-akrobaatin tulisi olla perusvoimatasoltaan niin vahva, että ilmassa suoritettavat temput ja temppuyhdistelmät eivät ole ilma-akrobaatille maksimivoimasuorituksia. Monien ilma-akrobaattien, kuten esiintyjien ja kilpailijoiden, tulisi kyetä toistamaan lajiharjoittelua päivästä toiseen, ja mikäli temput ovat urheilijan voimatasoon nähden raskaita, laadukasta harjoittelua ei kyetä toistamaan riittävän turvallisesti tai usein, jotta taitolajiharjoittelu olisi kehittävää.

”Ilma-akrobaatin tulisi olla voimatasoiltaan niin vahva, että ilmassa suoritettavat temput ja temppuyhdistelmät eivät ole ilma-akrobaatille maksimivoimasuorituksia.”

Niittykangas 2021.

Ilma-akrobaatin tulee kehittyäkseen olla niin vahva, että hän kykenee tekemään paljon turvallisia ja laadukkaita toistoja. Mitä vahvempi ilma-akrobatiaurheilija on, sitä enemmän hän kykenee tekemään laadukkaita ja turvallisia toistoja, sitä tehokkaampaa oppiminen ja kehittyminen on. Vaadittava voimataso on yksilöllinen ja se tulisi suhteuttaa siihen, mitkä ovat yksilön voimatasoon liittyvät vaatimukset. Voiman vaatimukset ovat hyvin erilaiset harrastajilla ja ilma-akrobatiassa ammatikseen esiintyvillä.

”Ilma-akrobaatin tulee olla niin vahva, että hän kykenee tekemään paljon turvallisia ja laadukkaita toistoja. Mitä vahvempi on, sitä enemmän kykenee tekemään laadukkaita toistoja ja sitä tehokkaampaa oppiminen ja kehittyminen lajissa on.”

Niittykangas 2021.

Kuten missä tahansa muussakin lajissa, myös ilma-akrobaatin voimaharjoittelussa huomioidaan aina lajinomaisuus, jotta voimaharjoittelun hyödyllinen siirtovaikutus lajiin on mahdollisimman optimaalinen. Tästä syystä suorituskyvyn kehittämiseen hyvin soveltuva konsentrispainotteista lihastyötapaa suosiva voimaharjoittelu on hyvä valinta. Toisaalta eksentristä voimantuottoa tarvitaan esimerkiksi kehon kannattelua tai erilaisia pitoja vaativissa tempuissa ja elementeissä. Ilma-akrobaatin lajia tukevassa voimaharjoittelussa vahvistetaan vetävien suuntien voimantuottoa. Voimaharjoittelu tarjoaa hyvän mahdollisuuden tasapainottaa harjoittelua ja ilma-akrobatian kohdalla voimaharjoitteluohjelmaan kannattaakin sisällyttää myös lajissa vähemmän ilmeneviä työntösuuntaisia ylävartalon harjoitteita ja alavartalon voimaa harjoittavia liikkeitä lihastasapainon ja terveyden kannalta. Ilma-akrobaatin järkevässä voimaharjoittelussa huomioidaan siis sekä lajinomainen harjoittelu, että lajiin nähden tasapainottava harjoittelu.

Lähteitä ja lisää luettavaa:

Niittykangas, A. 2021. Sirkusfysioterapeutin haastattelu: Urheiluvammojen ennaltaehkäisy ilma-akrobatialajeissa fysioterapian näkökulmasta. Projektipalaverit.

Tapio, J. & Vilen, V. 2020. Fysioterapia 2.0 Kuntoutuksen tiede ja taide. VK-Kustannus. Lahti.

Lapin AMK. 2020. Urheilufysioterapian perusteet. Lapin Ammattikorkeakoulu.

Mäennenä, J. Olli, J. Puputti, J. Roininen, T. Haverinen, M. Kuukasjärvi, K. Parkkinen, J. 2019. Voimaharjoittelu. Teoriasta parhaisiin käytäntöihin. VK-kustannus Oy. Jyväskylä.

Scherb, E. 2018. Applied Anatomy of Aerial Arts. An Illustrated Guide to Strength, Flexibility, Training and Injury Prevention. North Atlantic Books. California.