Aerobisen kestävyyskunnon vaatimukset ilma-akrobatiassa

Aerobinen kestävyyskunto ilmenee elimistön kykynä vastustaa väsymystä, kuljettaa ja käyttää happea lihastyössä ja energiantuotannossa. Aerobinen kestävyyskunto tarkoittaa siis hengitys- ja verenkiertoelimistön kykyä kuljettaa ja hyödyntää happea fyysisessä rasituksessa. Aerobista kestävyyskuntoa tarvitaan erityisesti pitkäkestoisissa ja suuria lihasryhmiä kuormittavissa suorituksissa, jolloin elimistön aineenvaihdunnallinen työ kasvaa. (Kutinlahti 2018.)

Kestävyyskunnon vaatimukset ilma-akrobatiassa ovat sekä pitkä- että lyhytkestoisia, sillä ilma-akrobatian lajiharjoitus on yleensä pitkäkestoinen, ja ilma-akrobatiaharjoituksen aikana voidaan harjoitella joko yhtä temppua, muutamien temppujen yhdistelmiä tai pidempiä, useamman minuutin kestoisia lajisuorituksia kerrallaan. (Scherb 2018 & Niittykangas 2021.) Ilma-akrobatiaharjoitus voi kestää esimerkiksi tunnin, ja harjoituksen aikana suoritukset voivat olla kestoltaan muutamasta sekunnista jopa 4-5 minuuttiin.

Hyvä aerobinen kestävyyskunto auttaa ehkäisemään väsymystä, vähentää vammariskiä, parantaa kykyä harjoitella ilmavälineillä. (Scherb 2018). Hyvä aerobinen kunto on hyödyllistä ilma-akrobaatille erityisesti palautumisen ja tiheästi toistuvan lajiharjoittelun näkökulmasta. Hyvä aerobinen kestävyyskunto luo pohjan kaikelle muulle harjoittelulle ja tätä pohjaa rakennetaan peruskestävyyden eli suhteellisen matalatehoisen ja pitkäkestoisenkestävyysharjoittelun avulla. Hyvä kestävyyskunto mahdollistaa nopeamman palautumisen niin päivien ja harjoitusten välillä kuin yhden harjoituksen sisälläkin. Erityisesti paljon esiintyvillä hyvä aerobinen kunto on oleellinen, jotta pystyy toteuttamaan harjoittelua riittävän usein. Myös yksittäisen harjoituskerransisällä hyvästä kestävyyskunnosta on paljon hyötyä, sillä se edesauttaa palautumista yksittäisten temppujen, liikeyhdistelmien ja kombojen sekä pidemmänkin koreografian työstämisen välillä ja mahdollistaa laadukkaiden toistojen hiomisen, kun ilma-akrobaatti ehtii palautua lyhyenkin tauon myötä myös harjoituksen sisällä. (Niittykangas 2021.)

Koska yksittäisten temppujen, temppuyhdistelmien ja koreografian harjoittelu vaatii intervallityyppistä kestävyyttä lihasten aineenvaihdunnallistenominaisuuksien, kuten hapenottokyvyn ja aineenvaihduntatuotteiden poistamisen kannalta, erityisesti ylävartalon lihasten hapenottokykyä parantavaa kestävyysharjoittelua voi olla lajin kannalta hyödyllistä toteuttaa esimerkiksi soutulaitteella. Ilma-akrobaatille sekä peruskestävyysharjoittelu että intervallityyppinen kestävyysharjoittelu ovat keinoja opettaa kehoa palautumaan mahdollisimman lyhyessä ajassa, jotta pystytään toteuttamaan laadukasta harjoittelua. (Niittykangas 2021.)

Lähteitä:

Kutinlahti, E. 2018. Maksimaalinen hapenottokyky kestävyyskunnon mittarina. Lääkärikirja Duodecim.

Niittykangas, A. 2021. Sirkusfysioterapeutin haastattelu: Urheiluvammojen ennaltaehkäisy ilma-akrobatialajeissa fysioterapian näkökulmasta. Projektipalaverit.

Scherb, E. 2018. Applied Anatomy of Aerial Arts. An Illustrated Guide to Strength, Flexibility, Training and Injury Prevention. North Atlantic Books. California.